Iltapäivän virtuaaliworkshopin keskustelu antaisi aineksia vaikka kirjaan - ja totta puhuen, sellaistahan projektimme on tekemässä, vaikka ko. aiheesta syntyykin vain yksi alaluku.
Virtuaalitiimien ja niiden johtamisen haasteet ovat olleet yrityksille jo pitkään konkretiaa. Yhteisöt taas ovat vasta tulossa tälle saarekkeelle. Merkkejä on ilmassa useita, muun muassa se, että ihmiset kykenevät (sanoisinko vihdoin) luottamaan ja toimimaan tarvittaessa ilman pakollista kasvokkaisen kick-offin vaatimusta, ja etsivät aktiivisesti uusia keinoja hyödyntää yhteisöympäristöjä osana liiketoimintaa.
Syntetisoin päivän ajatukset myöhemmin kirjaluvun kehityttyä, sillä nyt olen flunssassa ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen vuoteen.
Mitä enemmän virtuaalityötä, sitä vähemmän tarttuvia kiertotauteja. Olkoon tämä illan viimeinen kontribuutio hajautuneen työn tuottavuusvaikutusten pohdiskeluun.
6.3.07
2.3.07
Online -yhteisöjä ja blogeja unohtamatta
Kaksi viikon täkyistä jäi vielä uupumaan.
Maria Antikaisen, ex-Mäntymäen, väitöskirja online-yhteisöjen menestystekijöistä on putkahtanut uunista ulos. Tähän mennessä olen ehtinyt lukea vasta kiitossanat (!), mutta tarkempi syventymisprosessi seuraa ensi viikon aikana. Virtuaaliyhteisö on omassa tutkimuksessani lähinnä apukäsite, mutta nappaa silti Cannes -palkinnon arvoisen sivuroolin, etenkin ottaen huomioon vuosien mittaisen symbioosin.
Koska elämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen, minun on kiittäminen sekä tätä opinnnäytettä että kollegani messenger -viestintää siitä, että saatan joskus saada oman väitöskirjani valmiiksi. Salaisuus on tietenkin siinä, että tehdään monografia eri teorioita keskusteluttaen ja tuoreen aineiston kautta heijastellen, ja unohdetaan artikkeli- ja esseepaketit, joissa jokainen julkaistu tuotos sijoittuu täysin eri ympäristöön ja introa tehdessään väittelijä päätyy hyppäämään katolta.
Heräsin aamuyöllä suu messingillä tajuttuani samalla, että kaikki N+1 virtuaaliteemaista julkaisuani kelpaavat opintosuorituksiksi, koska ne eivät päädy väitöskirjaan - paitsi korkeintaan viittauksina. Enää pari opintojaksoa, ja valmista tulee!
Näin siis jatko-opintojen osalta. En suinkaan tarkoita, että koko paketti olisi valmis juhannukseksi, koska 80 % aineistosta on keräämättä, analysoimatta ja reflektoimatta.
Ja sitten siihen toiseen lisäämättä jääneeseen linkkiin. Sami Salmenkivi piti männä viikolla esitelmän firmablogeista. Kiitokset vinkistä Mari Koon blogiblogille, mikäli moinen ilmaisu sallitaan ;)
Maria Antikaisen, ex-Mäntymäen, väitöskirja online-yhteisöjen menestystekijöistä on putkahtanut uunista ulos. Tähän mennessä olen ehtinyt lukea vasta kiitossanat (!), mutta tarkempi syventymisprosessi seuraa ensi viikon aikana. Virtuaaliyhteisö on omassa tutkimuksessani lähinnä apukäsite, mutta nappaa silti Cannes -palkinnon arvoisen sivuroolin, etenkin ottaen huomioon vuosien mittaisen symbioosin.
Koska elämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen, minun on kiittäminen sekä tätä opinnnäytettä että kollegani messenger -viestintää siitä, että saatan joskus saada oman väitöskirjani valmiiksi. Salaisuus on tietenkin siinä, että tehdään monografia eri teorioita keskusteluttaen ja tuoreen aineiston kautta heijastellen, ja unohdetaan artikkeli- ja esseepaketit, joissa jokainen julkaistu tuotos sijoittuu täysin eri ympäristöön ja introa tehdessään väittelijä päätyy hyppäämään katolta.
Heräsin aamuyöllä suu messingillä tajuttuani samalla, että kaikki N+1 virtuaaliteemaista julkaisuani kelpaavat opintosuorituksiksi, koska ne eivät päädy väitöskirjaan - paitsi korkeintaan viittauksina. Enää pari opintojaksoa, ja valmista tulee!
Näin siis jatko-opintojen osalta. En suinkaan tarkoita, että koko paketti olisi valmis juhannukseksi, koska 80 % aineistosta on keräämättä, analysoimatta ja reflektoimatta.
Ja sitten siihen toiseen lisäämättä jääneeseen linkkiin. Sami Salmenkivi piti männä viikolla esitelmän firmablogeista. Kiitokset vinkistä Mari Koon blogiblogille, mikäli moinen ilmaisu sallitaan ;)
Kuluttajayhteisöjä ja e-tiedettä
Postaukset ovat viime aikoina "hieman" viivästyneet milloin Bloggerin sisäisten ongelmien, milloin oman tilin kanssa sekoilun tähden.
Samana päivänä kun virtuaalisia asiakasyhteisöjä käsittelevä artikkelimme lähti maailmalle arvioitavaksi, Annamari Typpö kirjoittaa Digitoday:ssa mm. Sulakkeen rakentaman virtuaalisen tutkimusympäristön hyödyntämisestä tuotekehityksessä. Tämä yhdessä artikkelin kirjoittamisen kanssa muistutti siitä, että potentiaalisen kauniin ajatuksen kuvaaminen ei vielä riitä; tarvitsemme aiempaa enemmän konkreettisia esimerkkejä ja caseja.
Jutussa ovat esillä sekä avoimen vs. suljetun retoriikan oppitunti nro 42 (Kryptonite -lukon murtaminen) että vanhastaan tuttu digitaalisten natiivien valtaannousu. Nokian J-P Erkkola käyttää jälkimmäistä metaforaa 80-luvulla syntyneistä, jotka nettaavat sujuvasti, kun taas vanhemmat sukupolvet ovat verkossa maahanmuuttajan asemassa (no jaa, ehkä ikäjaottelu ei ole todellisuudessa ihan näin jyrkkä, mutta perusajatushan on tärkein ;)
Ensi tiistain projektiworkshopissa Helsingissä kuulemme lyhyen firmapuheenvuoron SecondLifesta, joten vaikenen aiheesta uutta viisautta odotellessa. Tutkijoidemme teemoina taas ovat virtuaalitiimien johtaminen ja virtuaalinen yhteistyö. Otsikoin oman esitykseni loppuosan lennokkaasti tyyliin "Virtuaalisuuden kolme paradoksia", vaikka en ole aivan varma rajaukseni onnistumisesta - näitä paradoksejahan voitaisiin esittää saman tien viisikymmentä, tai sitten kuitata kaikki unohdetuiksi epäteoreettisella kädenheilautuksella.
Oli miten oli, niin yhteisöllisyys on aina ollut netin ydintä, kuten Erkkolakin toteaa. Minua vain edelleen kiinnostaa, miksi firmat hiihtävät perässä pitkitettyä Finlandiaa huonosti tervatuilla metsäsuksilla.
Asiasta viidenteen. Oheinen linkki on pitänyt listata jo Z kertaa, mutta Web 2.0 ei suonut. Journal of Computer Mediated Communication -lehden tammikuun numerossa erikoisteemana on e-science, ja aiheina muun muassa IP:t, tieteen käytäntöyhteisöt ja innovaatiot.
Samana päivänä kun virtuaalisia asiakasyhteisöjä käsittelevä artikkelimme lähti maailmalle arvioitavaksi, Annamari Typpö kirjoittaa Digitoday:ssa mm. Sulakkeen rakentaman virtuaalisen tutkimusympäristön hyödyntämisestä tuotekehityksessä. Tämä yhdessä artikkelin kirjoittamisen kanssa muistutti siitä, että potentiaalisen kauniin ajatuksen kuvaaminen ei vielä riitä; tarvitsemme aiempaa enemmän konkreettisia esimerkkejä ja caseja.
Jutussa ovat esillä sekä avoimen vs. suljetun retoriikan oppitunti nro 42 (Kryptonite -lukon murtaminen) että vanhastaan tuttu digitaalisten natiivien valtaannousu. Nokian J-P Erkkola käyttää jälkimmäistä metaforaa 80-luvulla syntyneistä, jotka nettaavat sujuvasti, kun taas vanhemmat sukupolvet ovat verkossa maahanmuuttajan asemassa (no jaa, ehkä ikäjaottelu ei ole todellisuudessa ihan näin jyrkkä, mutta perusajatushan on tärkein ;)
Ensi tiistain projektiworkshopissa Helsingissä kuulemme lyhyen firmapuheenvuoron SecondLifesta, joten vaikenen aiheesta uutta viisautta odotellessa. Tutkijoidemme teemoina taas ovat virtuaalitiimien johtaminen ja virtuaalinen yhteistyö. Otsikoin oman esitykseni loppuosan lennokkaasti tyyliin "Virtuaalisuuden kolme paradoksia", vaikka en ole aivan varma rajaukseni onnistumisesta - näitä paradoksejahan voitaisiin esittää saman tien viisikymmentä, tai sitten kuitata kaikki unohdetuiksi epäteoreettisella kädenheilautuksella.
Oli miten oli, niin yhteisöllisyys on aina ollut netin ydintä, kuten Erkkolakin toteaa. Minua vain edelleen kiinnostaa, miksi firmat hiihtävät perässä pitkitettyä Finlandiaa huonosti tervatuilla metsäsuksilla.
Asiasta viidenteen. Oheinen linkki on pitänyt listata jo Z kertaa, mutta Web 2.0 ei suonut. Journal of Computer Mediated Communication -lehden tammikuun numerossa erikoisteemana on e-science, ja aiheina muun muassa IP:t, tieteen käytäntöyhteisöt ja innovaatiot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)