Helsingin Sanomien yleisönosasto julkaisee silloin tällöin mitä hassuimpia kommentteja maailman menosta. Tämän päivän palkinnon olisin myöntänyt miehelle, jonka mielestä tipattoman tammikuun, autottoman päivän ja savuttoman päivän jatkoksi tulisi saada viikko ilman nettiä. Perusteluna oli liiallinen koneen ääressä vietettävä aika ja monia nuoria nykyään vaivaava nettiriippuvuus.
Ainahan ideoita saa ja kannattaa esittää, mutta tällaisen logiikan mukaan joutuisimme viettämään myös päivän ilman ruokaa, viikon ilman puhelinta, kuukauden ilman tavaratalon vaateosastoa ja toisen kuukauden ilman kuntoilua. Niihin kaikkiin kun on joku onnistunut jäämään koukkuun.
Mustavalkoinen ajattelu toimii äärimmäisen huonosti silloin, kun ilmiössä on useita eri asteita. Tupakasta ei ole kenellekään hyötyä, alkoholista sen sijaan saattaa ollakin. Netti taas on oikein käytettynä yksinomaan hyödyllinen. Se tarjoaa eritasoista informaatiota ja sosiaalisen verkottumisen mahdollisuuksia, säästää arjessa aikaa ja vaivaa - ja on vieläpä melko mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Jos osallistuisin näihin kansan syvien rivien keskusteluihin, ehdottaisin sen sijaan - tietenkin - pelaamatonta viikkoa. Uhkapeli on suunnilleen samalla viivalla tupakan kanssa: se tuo valtion kassaan rahaa ja pelinjärjestäjien on helppo hymyillä, mutta mekanismia ylläpitää ainoastaan ihmisten primitiivinen jännityksenkaipuu ja hedonismin viehätys. Koska olet nähnyt ihmisiä, jotka tekevät pitkävedon saadakseen tukea suomalaista kulttuuria tai häviävät 1000 euroa illassa rulettiin voidakseen rahoittaa vanhustyötä?
Netti on toki tänä päivänä varsin "ubiquitous" ja sillä on osuutensa myös riippuvuuden ylläpitämisessä. Ongelmien perimmäinen syy ei kuitenkaan ole toisiinsa liitetyissä tietokoneissa, vaan paljon lähempänä. Helpointa on aloittaa katsomalla peiliin.
6.2.06
CMC:n juurilla
Sunnuntaipäiväni täyttivät yhdeksän tietokonevälitteistä kommunikaatiota käsittelevää artikkelia. Ne oli välttämätöntä lukea alta pois, ennen kuin loput klassikot saapuvat.
Vielä tänäänkään en pysty ajattelemaan täysin kirkkaasti, enkä varsinkaan napakalla ja selkeällä suomen kielellä. Päästäni löytyvät vain cues-filtered-out view, social information processing theory ja relational communication. Lukemisen lomassa otin päiväunet ja unessa olin mielestäni hereillä. Yllätys oli suuri, kun lopulta puhelimen soidessa huomasin, että en ollutkaan.
Tutkimuksen teoreettista perustaa ei voi rakentaa omien mielipiteiden varassa, mutta henkilökohtaisesti luen erityisen mielelläni Joseph Waltherin tekstejä. Ne ovat perusteltuja ja sisällöltään jämäköitä, mutta myös värikkäästi kirjoitettuja. Aiemman empiirisen tutkimuksen heikkouksia Walther kuvailee sanoilla "throwing the empirical baby out with the theoretical bathwater". Tässä lienee kyse tutkijoille tutusta ongelmasta: oivaltavat ja tärkeät empiiriset havainnot jäävät vaille kunnollista perustaa, jos ilmiön taustateorioita ei tunneta (tai ne tietoisesti hylätään).
Erityisesti hyperpersonaalista virtuaalista suhdetta kuvaavat väittämät ovat yhteisöjen todellisuudessa arkipäivää ja jääneet kirjallisuudessa yllättävän vähälle huomiolle. Intressiyhteisöjen kohdalla puhuisinkin mielelläni "kuvitellusta luottamuksesta", joka ei perustu realiteetteihin. Vastaanottaja rakentaa yli-ihannoidun kuvan toisesta osapuolesta ja tarkasti optimoitu sosiaalisen informaation vaihdanta vain vahvistaa tätä näkemystä. Lähettäjä voi valita, mitä hän haluaa sanoa, eikä kukaan tiedä hyökätä kimppuun vaikka näkemys itsestä olisikin hieman vääristelty. Vai kuinka moni verkkofoorumille kirjoittava on avoimesti todennut olevansa 52-vuotias moniriippuvainen juoppo, joka ei koskaan peseydy?
Vielä tänäänkään en pysty ajattelemaan täysin kirkkaasti, enkä varsinkaan napakalla ja selkeällä suomen kielellä. Päästäni löytyvät vain cues-filtered-out view, social information processing theory ja relational communication. Lukemisen lomassa otin päiväunet ja unessa olin mielestäni hereillä. Yllätys oli suuri, kun lopulta puhelimen soidessa huomasin, että en ollutkaan.
Tutkimuksen teoreettista perustaa ei voi rakentaa omien mielipiteiden varassa, mutta henkilökohtaisesti luen erityisen mielelläni Joseph Waltherin tekstejä. Ne ovat perusteltuja ja sisällöltään jämäköitä, mutta myös värikkäästi kirjoitettuja. Aiemman empiirisen tutkimuksen heikkouksia Walther kuvailee sanoilla "throwing the empirical baby out with the theoretical bathwater". Tässä lienee kyse tutkijoille tutusta ongelmasta: oivaltavat ja tärkeät empiiriset havainnot jäävät vaille kunnollista perustaa, jos ilmiön taustateorioita ei tunneta (tai ne tietoisesti hylätään).
Erityisesti hyperpersonaalista virtuaalista suhdetta kuvaavat väittämät ovat yhteisöjen todellisuudessa arkipäivää ja jääneet kirjallisuudessa yllättävän vähälle huomiolle. Intressiyhteisöjen kohdalla puhuisinkin mielelläni "kuvitellusta luottamuksesta", joka ei perustu realiteetteihin. Vastaanottaja rakentaa yli-ihannoidun kuvan toisesta osapuolesta ja tarkasti optimoitu sosiaalisen informaation vaihdanta vain vahvistaa tätä näkemystä. Lähettäjä voi valita, mitä hän haluaa sanoa, eikä kukaan tiedä hyökätä kimppuun vaikka näkemys itsestä olisikin hieman vääristelty. Vai kuinka moni verkkofoorumille kirjoittava on avoimesti todennut olevansa 52-vuotias moniriippuvainen juoppo, joka ei koskaan peseydy?
3.2.06
As a result, we conclude!
Aina kannattaa kuunnella informaatikkoja, sillä heillä on hallussaan tiedonhakuun liittyvää viisautta sekä aloitteleville että varttuneemmille tutkijoille.
Vakavampihenkisen faktatiedon ohessa saattaa löytää tiensä myös ehtymättömän huumorin lähteille. Vaikka olin aiheesta kuullutkin, oheinen linkki tietotekniikka-alan julkaisugeneraattoriin oli minulta kateissa.
http://pdos.csail.mit.edu/scigen/
Vaan ei ole enää: nyt voimme bullshit-bingon hengessä todeta, että virtuaalisen arkkitehtuurin kolmetasoinen klusterointi palvelee asiantuntijajärjestelmän dekonstruointia heuristisesti.
Tunnettua on, että muuan satunnaisgeneroitu artikkeli oli päätynyt viralliseen konferenssiin asti. Tuhat ja yksi luottamus- tai maineaiheista tietotekniikan julkaisua luettuani joudun silti kysymään, olisiko niitä kuitenkin reilusti enemmän?
Vakavampihenkisen faktatiedon ohessa saattaa löytää tiensä myös ehtymättömän huumorin lähteille. Vaikka olin aiheesta kuullutkin, oheinen linkki tietotekniikka-alan julkaisugeneraattoriin oli minulta kateissa.
http://pdos.csail.mit.edu/scigen/
Vaan ei ole enää: nyt voimme bullshit-bingon hengessä todeta, että virtuaalisen arkkitehtuurin kolmetasoinen klusterointi palvelee asiantuntijajärjestelmän dekonstruointia heuristisesti.
Tunnettua on, että muuan satunnaisgeneroitu artikkeli oli päätynyt viralliseen konferenssiin asti. Tuhat ja yksi luottamus- tai maineaiheista tietotekniikan julkaisua luettuani joudun silti kysymään, olisiko niitä kuitenkin reilusti enemmän?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)