25.7.05

Luottamuksesta

Loman jatkumisen kunniaksi ensimmäinen kokonainen artikkeli lähtee tällä viikolla hylättäväksi networking and virtual organizations -journaliin. En silti pidä hylkäystä minään vahinkona, sillä virtuaalista luottamusta käsitteleviin konferensseihin paperi istuu kuin valettu.

Jos saisin vastaavan artikkelin nyt luettavakseni, ilahtuisin suuresti sen sisällöstä, joten täysin hakoteille tuskin olen onnistunut menemään teorioiden pyörittelystä huolimatta.

Kaksi perustavaa ongelmaa kuitenkin värittää kaikkea, mitä tutkimusaiheestani kirjoitetaan.

Ensimmäinen on kysymys siitä, mihin luottamusta tarvitaan. Toiset sanovat, että verkossa on valtava luottamisen tarve, koska se on tuntemattomien ja kasvottomien maailma. Toiset taas eivät pidä koko kysymystä todellisena. Ne osallistuvat, jotka kokevat sen itselleen mielekkäänä - heillä on siis myönteinen asenne, siinä kaikki. Ja se taas on korkeintaan psykologian heiniä.

Toinen ongelma on eri tieteenalojen välinen. Omille koivilleen on lähes mahdotonta löytää tukevaa jalansijaa, koska tutkijat ymmärtävät luottamuksen niin monella eri tavalla. Pisimmälle ovat menneet ne titeläiset, jotka pitävät luottamusta synonyymina järjestelmän luotettavuudelle. Puurot ja vellit ovat sekaisin monella muullakin.

Minulle on jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi kallistua perinteiseen sosiologiaan ja tuoda sen luottamusnäkemys vaikka väkivalloin verkkomaailmaan. Moni klassikko luultavasti kääntyisi haudassaan jos tietäisi mitä olen tehnyt, ja ne loput luultavasti joutuvat sinne viimeistään väitöskirjani valmistuttua. Perusteluni on kuitenkin lyhyt ja ytimekäs. Yhteisö on yhteisö, verkossa tai ilman. Pelkkä kylmä laskelmointi, kontrollijärjestelmät ja luotetut kolmannet osapuolet eivät riitä selittämään, mistä ilmiössä on kyse. Luottajia ovat aina ihmiset ja vastaukset kysymyksiin löytyvät heidän päästään.

27.6.05

Suomi-tiede-suomi -sanakirja

Juhannuksen mökkilukemistonani oli noin puolen metrin korkuinen pino Valittuja pahkoja, noita aikakauslehtien junttihistorian keulakuvia. Jos tuollaisen pinon käy onnistuneesti läpi, on mahdollista löytää jopa kolme järjellistä lausetta. Minulla kävi ilmeisesti hyvä tuuri, sillä jo ensimmäisistä lehdistä silmiini osui kaksi mielenkiintoista ajatelmaa.

Ensimmäisen mukaan pessimistin tunnistaa siitä, että kun tilaisuus koputtaa ovelle, hän valittaa metelistä.

Toisen ajatuksen on esittänyt Russell Ackoff, kuka lieneekin. Se kuuluu näin: "Elleivät ihmiset osaa kunnolla ilmaista itseään tavallisella kielellä, he eivät tiedä, mistä puhuvat."

Ajatelmaan liittyy laajempi tarina eräästä väitöskirjasta, jonka tekijä ei pystynyt kertomaan mitään työstään ilman maallikolle täysin käsittämättömiä termejä. Tekniikan alalla tämä tuskin herättää kenessäkään hämmästystä. Todellisten vaikeuksien edessä ollaan vasta silloin, kun itse asia on kenen tahansa ymmärrettävissä, mutta se täytyy pukea mahdollisimman järjettömien englanninkielisten termien muotoon. Dynaamisuudet, rajapinnat, prosessit ja arkkitehtuurit pursuavat powerpointeista kuin vatsamakkarat napapaitojen alta, eivätkä nämä tiedekonsultit enää itsekään muista sanojen takana olevia merkityksiä, saati että pystyisivät kertomaan asiansa suomeksi.

Ottamatta sen enempää kantaa siihen, millaisia tieteenaloja tämä syöpä vaivaa, uskottavuussyistä toivoisin voivani säilyttää edes alkeellisen suomen kielen kirjoitustaidon. Väitöskirja on pitkä urakka ja riski äidinkielen osaamisen rapautumisesta hyvinkin konkreettinen. En silti pyydä mahdottomia. Jos saan tulevaisuudessa tehdä tiedettä, jossa sanat tarkoittavat edes jotain oikeasti olemassaolevaa asiaa, on sekin jo puoli voittoa.

3.5.05

Hajaantukaa, sanoi operaattori

Huhtikuussa yksi suomalaisista peliyhteisöistä kuolla kupsahti nopeasti edenneeseen sairauteen, kun MTV3 ilmoitti aloittavansa yhteistyön Aapeli.com -pelisivuston kanssa. Samalla Certuksen pelisovelluksen varaan rakentunut MTV3 Epeli tuli tiensä päähän. Tavalliselta epelintallaajalta katosivat vapun alla yhdessä yössä sekä tuhansien pelattujen pelien historiat, kerätyt pisteet, tuttu käyttöliittymä, juttukaverit ja ystävät - siis koko yhteisö.

Olen kuullut monia kauhutarinoita siitä, mitä tekniset uudistukset ja uudet versiot aiheuttavat esimerkiksi keskustelufoorumeilla, mutta aiemmin en ole ollut itse todistamassa tämänlaajuista virtuaalimullistusta, jossa käyttäjiltä viedään kaikki alta mitään kysymättä.

En ota kantaa muutoksen syihin ja perusteluihin, sillä ne ovat vain asioista päättävien ihmisten tiedossa. Virtuaaliyhteisön operaattorin elämä ei välttämättä ole ruusuista. Yhteisöt kun alkavat usein elää omaa elämäänsä, joka ei aukene palveluntarjoajalle tai ulkopuoliselle. Helpoin ratkaisu olisi syyttää tyhmää käyttäjää siitä, että tämä on mennyt kiintymään johonkin shakki- tai noppapeliin ja pelikavereihinsa, mutta ilman yhteisön tuntemusta ei henkilökohtaisen kritiikin esittäminen ole kovinkaan perusteltua.

Mitä Aapeli siis pystyy tarjoamaan MTV3:n mukanaan tuomille evakoille? Täysin erilaisen ympäristön ja tempon, pelikeskeisyyttä yhteisön kustannuksella, ylimääräisiä lisäominaisuuksia, useimmissa tapauksissa vain kaksinpelejä, lasten tai teini-ikäisten huutomerkkiripulia ja ihkuviestejä. Ilmaisuus, kiireetön idlaus ja pöytätavat ovat kvartaalitalouden aikakaudella poissa muodista.

Tässä ei kuitenkaan ole ilmiön ydin. Erityisen kiehtovaa on ollut nähdä, mitä tapahtui fuusiota seuranneina päivinä: suomalaiset epelistit postittivat keskustelufoorumeille linkkejä muiden maiden vastaaviin peliyhteisöihin, joissa Certuksen sovellus on edelleen käytössä. Näistä ruotsalainen blip.se on laajemmin tunnettu, kun taas sveitsiläinen sivusto 194.192.15.18/symfonisite/index.php ei liiemmin ole nauttinut suurta käyttäjäsuosiota. Niinpä suomalaiset käyttäjät siirsivät yhteisönsä sinne.

Aika näyttää, kuinka pitkään epelistien pieni mutta sitkeä yhteisö lopulta säilyy hengissä. Tarinan opetus lienee se, että virtuaalimaailmassa on vaihtoehtoja jäljellä vielä silloinkin, kun ne ovat reaalimaailmasta loppuneet.

Toinen opetus koskee operaattoreita ja yhteisöjen organisoijia. Jos siis haluat ympärillesi elävän yhteisön, pistä päähäsi käytetyt sukkahousut, ole hiljaa ja kuuntele. Jos taas haluat elävästä yhteisöstä näppärästi eroon, ota sukkahousut päästäsi ja heitä käyttäjät ikkunasta pihalle. Voit olla varma siitä, että he eivät tule takaisin.