Tiistain seminaarissa mukaani tarttui toinenkin ajatus, joka jokaisen opiskelijan ja tutkijan kannattaisi painaa mieleen: älä koskaan vertaile.
Jos haluaa olla onnellinen, vertailu on mahdollista vain suhteessa omaan itseen.
Kuinkahan monta kertaa päivässä tämä unohtuu ihmisiltä, vaikka miten yrittäisi? Kuitenkin on tiedossa, että parempia ja huonompia tulee aina olemaan, eikä toisen mahdollinen menestys ole este omallemme. Jatkuva vertailu myös estää keskittymisen ja itselle parhaiten sopivien työtapojen löytämisen.
Kunpa tämän olisivat oivaltaneet myös ne ikätoverit, joita saamani koenumerot aikanaan kiinnostivat enemmän kuin oman paperin numero. Parhaimmillaan (eli pahimmillaan) ilmiö ulottui koteihin asti, eli syystä tai toisesta arvosanojani benchmarkattiin myös vanhempien toimesta. Toivon kuitenkin tasapainon ja maalaisjärjen sittemmin löytyneen.
Hyvinvoinnin ja onnellisuuden asialla ollaan myös ylihuomenna vaalipäivänä: millaisen ihmisen kansa haluaa edustamaan Suomea. Vaihtoehtoina ovat inhimilliset arvot ja raha-arvo. Pari viikkoa sitten olin valmis heittämään kirveen kaivoon ja olen edelleen, mutta gallupit maalailevat kuitenkin kevyttä parin prosenttiyksikön johtoasemaa. Tuoreimmat mielipidemittaukset saattavat lopulta koitua jopa vasemmiston eduksi, sillä tämän luulisi viimeistään aktivoivan kaikki Tarjan äänestäjät matkaan sunnuntaina.
Nyt kun pakollinen vaalitenttiräksytys on ohitse, voidaan taas todeta, että meillä on kaksi mainiota ja sivistynyttä ehdokasta. Enää täytyy jännittää, tuleeko meistä tulevaisuudessa tykkänään oikeistolaisia.
Tylympi kohtalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti